Ihmeellinen istukka




Kirjoittaja: Emma Takko, Minä Olen -lehti 2/2020


Istukka on unohdettu ihme. Istukka hoitaa sekä lasta että äitiä koko raskauden ja syntymän ajan – ja vielä sen jälkeenkin.


Useissa alkuperäiskulttuureissa istukka on pyhä ja yhteys istukkaan on pyhistä pyhin. Istukka nähdään ikään kuin lapsen kaksosena, joka kuolee lapsen syntyessä ja jää henkioppaana tai suojelusenkelinä turvaamaan lasta hänen koko elämänsä ajaksi. Istukka siunataan seremoniallisesti ja usein haudataan omalle kotipihalle, joskus sen päälle istutetaan vielä vaikkapa puu. Istukka palautetaan maahan, jotta lapsen yhteys Suureen Äitiin ja Äiti Maahan saa vahvistua. Napanuora symboloi yhteyttä alkulähteeseen, suureen rakkauteen, josta me kaikki tulemme.

Syntymän henkinen näkökulma on länsimaisissa kulttuureissa nyt palaamassa takaisin. Ymmärrys elämän kiertokulusta ja ihmisen yhteydestä luontoon on lisääntynyt, samoin kuin tietoisuus erilaisista luonnosta vieraantuneiden, traumatisoivien toimintamallien vaikutuksista ihmisiin.

Tiibetiläisissä henkisissä traditioissa puhutaan paljon syntymästä ja kuolemasta suurina siirtyminä – sielun siirtyminen tähän maailmaan ja pois tästä maailmasta on aina sielulle valtava kasvun ja kehittymisen mahdollisuus. Mikäli tuon siirtymän saa tehdä tietoisena ja mahdollisimman lempeästi, on sielulla mahdollisuus kehittyä tietoisuudessaan suurin harppauksin. Luonnonkulttuureissa säilynyt viisaus on palaamassa takaisin – mekin suomalaisetkin edustamme kolonialisoitua luonnonkulttuuria, alkuperäiskansaa, joka on nyt jälleen muistamassa oman perinnetietonsa ja viisausperinteensä.

Länsimaisessa kulttuurissamme kuolema on tabu ja niin on luonnollinen syntymäkin – tuo ovi, joka aukeaa kuoleman hetkellä ja päästää ihmisen pois tästä fyysisestä todellisuudesta, on se sama ovi, joka aukeaa toiseen suuntaan, kun sielu siirtyy tähän fyysiseen maailmaan ja maadoittuu pysyvästi kehoonsa. Naisen kohtu on portti maailmojen välillä, ja istukka on matkakumppani, saattaja ja suojelija tuolla matkalla.

Aineettomasta olotilasta fyysiseen kehoon siirtyminen, fyysisen todellisuuden erillisyyden kokemukseen, on todella hurja matka. Olen itse saanut viime vuosina kokea tuon siirtymän uudelleen omaa tietoisuustyötäni tehdessäni ja sitä kautta vasta todella ymmärtänyt, kuinka uskomaton on tuo sielun matka toiselta puolelta tälle puolelle. Olen ymmärtänyt, kuinka tuo syntymän – tietoisuuden fyysisyyteen siirtymän – ihme jää meiltä usein tiedostamatta lapsen syntymän yhteydessä. Myös oman ensimmäisen lapseni syntymä oli minulle initiaatio, vihkimys tämän viisauden polulle, ja tuo kokemus on vahvistanut kaiken sisäisen tietoni ja oppimani viisauden syntymän ihmeestä.


Istukka on osa lasta

Istukka syntyy lapsen syntymän jälkeen. Lääketieteellisessä synnytyksessä istukkaa kutsutaankin ”jälkeisiksi” ja sitä kohdellaan jätteen tavoin. Sairaalassa synnyttävälle äidille annetaan yleensä rutiininomaisesti oksitosiinipistos irrottamaan istukka synnytyksen jälkeen, eikä tätä vaihetta ajatella enää välttämättä varsinaisesti edes osaksi itse synnytystä. Luonnollisessa synnytyksessä ajatellaan, että se on vielä käynnissä siihen saakka, kunnes istukka on luonnollisesti päättänyt syntyä tähän maailmaan – vasta tuolloin äiti on päästänyt irti lapsesta ja tämä on siirtynyt kokonaisuudessaan ulos kohdusta. Istukka ja lapsi ovat täysin samaa kehoa syntyessään. Siksi lapsen synnyttyä tulee äidin synnytysrauha turvata ehdottomasti, jotta hän saa synnyttää loputkin lapsesta rauhassa.

Fysiologisesti istukalla on todella suuri tehtävä lapsen syntymän jälkeen – noin 1/3 lapsen verestä on nimittäin säilössä istukassa. Istukka pumppaa syntymänsä jälkeen tuon veren lapseen, jonka jälkeen hyytelömäinen ja kiinteä, paksu napanuora käykin aivan ohueksi ja veltoksi. Nykyisillä länsimaisilla sairaalakäytänteillä napanuora katkaistaan usein välittömästi syntymän jälkeen, jolloin veri ei ehdi siirtyä istukasta lapseen. Napanuora on vielä kiinteä ja paksu siinä vaiheessa, kun se jo katkaistaan. Myöhennetty napanuoran katkaiseminen on ehdottoman tärkeää, jotta lapsi saa kaiken oman verensä, joka on mielestäni jokaisen ihmisen syntymäoikeus. Tuo veri on täynnä muun muassa kantasoluja.

Onneksi Suomessa jo osassa sairaaloista on havahduttu siihen, että napanuoran katkaisua tulee viivyttää, kunnes kaikki veri istukasta on varmasti saanut virrata syntyneeseen lapseen ja lapsi on hengittänyt rauhassa jo useampia kertoja. Muussa tapauksessa lapsi jää paljon heikommaksi verrattuna siihen, että hän saisi pitää istukkansa pidempään. Energeettisesti lapsi saa istukalta valtavasti voimaa, ja istukka auttaakin lasta voimistumaan ja saapumaan kehoonsa intensiivisen syntymän kokemuksen jälkeen.

Robin Lim on pitkän linjan kätilö ja ”Istukka, unohtunut chakra” -kirjan kirjoittaja. Hän kertoo kirjassaan tapauksista, joissa lapsi on ollut syntymänsä jälkeen eloton, mutta istukkaa hieromalla lapsi on saatu virkoamaan täysiin voimiinsa. Erityisen tärkeää tämän huomioiminen olisi keskosten kohdalla, sillä he todella tarvitsevat kaiken tuon veren ja energian, mitä istukka heille voi antaa syntymän jälkeen.


Lootussyntymän traditio

Lootussyntymä tarkoittaa sitä, että syntynyt lapsi saa pitää napanuoransa ja istukkansa, kunnes napanuora 2–10 päivässä kuivaa ja irtoaa istukasta. Tämä tapahtuu siis täysin luonnollisesti, ja jäljelle jää vain parantunut napa kuivuneen napanuoran napsahtaessa irti, kun lapsi on valmis päästämään irti hoivaajastaan. Istukka huuhdellaan ja sen annetaan kuivahtaa syntymän jälkeen. Sen jälkeen se peitellään suolalla, yrteillä, kukkien terälehdillä ja eteerisillä öljyillä ja sitä säilytetään pienessä korissa tai pussissa lapsen vierellä. Suola vaihdetaan säännöllisesti, ja istukka kuivuu pikkuhiljaa.

Lootussyntymä on traditionaalinen tapa esimerkiksi Balilla ja muualla Indonesiassa, jossa istukan fyysinen, henkinen ja energeettinen merkitys ymmärretään hyvin. Tämän tradition tarkoituksena on antaa lapsen syntyä tähän maailmaan täysin väkivallattomasti – katkaisematta tuota yhteyttä, joka lapsella on alkulähteeseen.

Fyysisellä tasolla napanuoran myöhennetyn katkaisemisen hyödyt nyky ymmärryksen mukaan saadaan pääsääntöisesti silloin, kun syntymän jälkeen odotetaan esimerkiksi tunti ennen napanuoran katkaisemista. Kuitenkin niille, jotka ovat tietoisia todellisuuden ja ihmisen energeettisestä ja henkisestä olevaisuudesta, ei pelkkien fyysisten hyötyjen saaminen välttämättä tunnu tarpeeksi kokonaisvaltaiselta lähestymistavalta. Lisäksi on mainittava, että tieteen ymmärrys näistä asioista on toistaiseksi vielä hyvin rajallinen.

Kirjassa Istukka, unohtunut chakra on kertomus lääkäriltä, joka seuraa oman lapsensa lootussyntymän prosessia. Hän toteaa havainnoineensa istukan todella olevan jollakin tasolla elossa vielä päiviä syntymän jälkeen ja yhteyden lapsen ja istukan välillä olevan selkeästi huomattavissa esimerkiksi rintaruokinnan hetkinä.

Lootussyntymässä huomioidaan siis tuo energeettinen ja henkinen yhteys, joka lapsella on napanuoransa kautta toiseen puoliskoonsa – istukkaansa. Lapsi ja istukka ovat syntyessään todella samaa kehoa ja alkavat erottautua toisistaan vasta syntymän jälkeen. Lapsi ymmärtää pikkuhiljaa olevansa turvassa täällä ja kehossaan ilman istukkaansa. Hän selvittää, kuinka saa ravintoa ja hänelle selviää, että hänestä pidetään huolta ja että hänen äitinsä on hänen lähellään edelleen, vaikka lapsi itse on nyt ulkona kohdusta. Lootussyntymä auttaa myös muistamaan, että ensimmäiset päivät syntymän jälkeen on tarkoitus viettää lapsen kanssa sängyssä, liikuttelematta lasta liiaksi ympäriinsä ja niin, että lapsi saa olla lähellä äitiä. Lapsi saa aikaa sopeutua kehoonsa, jonka ääriviivat hän nyt vasta tunnistaa painovoiman otettua hänestä otteen vesitodellisuudesta ulos siirtymisen jälkeen. Lapsi totuttelee vähitellen ääniin, tuoksuihin, kehon tarpeisiin, kaikkiin ärsykkeisiin ja ilmaan ihollaan. Samalla hän pikkuhiljaa ymmärtää, ettei istukka enää olekaan se, joka huolehtii hänen kehonsa tarpeista ja hyvinvoinnista.

Aivan samoin kuin äidille tulee synnytyksessä antaa rauha ja tila päästää irti istukasta omalla ajallaan, tulee lootussynnytyksen valitsevien vanhempien mielestä myös lapselle antaa mahdollisuus päästää siitä irti samalla tavalla. Luonto on suunnitellut tämänkin osan syntymää täydellisesti – meidän ei itse asiassa tarvitse puuttua mihinkään syntymän vaiheeseen tai yrittää nopeuttaa sitä mielemme mukaiseksi. Luonnolla on oma rytminsä, usein paljon länsimaista elämänmenoa hitaampi tahti. Kun seuraamme luonnon omaa rytmiä, annamme aikaa henkisille ja energeettisille prosesseille, jotta ne voivat integroitua osaksi ihmisen hyvinvointia ja tietoisuutta. Tämä vaikuttaa ihmisen koko elämään. Se, että lapsi saa syntyä lempeästi ja luonnollisesti omassa tahdissaan tähän maailmaan ja saa säilyttää sen alkuperäisen yhteyden kokemuksen, joka meillä kaikilla on ennen syntymäämme, on yksi suurimpia lahjoja, minkä voi antaa.


Istukasta lääkettä

Istukan syöminen synnytyksen jälkeen on yleistä ympäri maailmaa. Istukka on täynnä mineraaleja, proteiinia, rautaa ja vitamiineja. Sen sanotaan mahdollisesti ehkäisevän muun muassa synnytyksen jälkeistä masennusta ja auttavan maidontuotannossa sekä synnytyksestä toipumisessa. Mikäli äiti haluaa valmistaa istukasta itselleen voimistavan lisäravinteen, se voidaan myöhennetyn napanuoran katkaisun jälkeen joko kuivata raakana tai kypsentää höyryttämällä, kuivata ja sitten jauhaa jauheeksi ja kapseloida. Istukan voi joissain tapauksissa jopa pakastaa ja valmistaa myöhemmin lääkkeeksi.

Robin Lim kertoo kirjassaan, että jos äidillä on verenvuotoa synnytyksen jälkeen, voi sen saada nopeasti loppumaan syömällä raakana pienen palan istukkaa. Istukasta voi valmistaa myös esimerkiksi tinktuuraa. Synnyttipä missä tahansa, istukan voi säilyttää kapselointia varten – jokaisella naisella on synnytettyään oikeus ottaa oma istukkansa mukaan sairaalasta. ❀

Kirjoittaja on hyvinvointivalmentaja ja doulaopiskelija.

  • Facebook
  • Instagram
  • YouTube
Tilaa uutiskirje

Kiitos! Olet onnistuneesti tilannut uutiskirjeen! :)