• Janne Laakso

Pyyteettömyyden paradoksi



Meillä kaikilla on useanlaisia ihmissuhteita elämämme aikana. Jokaisessa suhteessa on omat haasteensa niiden luonteen vuoksi. Monilla hieman varttuneimmilla ihmisillä on ollut muutamia parisuhteita, lapsi-vanhempi suhteita sekä erilaisia työsuhteita. Kaikissa suhteissa on usein asetelma, jossa me annamme jotain, saadaksemme vastineeksi toista. Näin me ainakin ajattelemme. Voivatko suhteet elämässämme olla pyyteettömiä? Mitä sana pyyteettömyys edes tarkoittaa? Pyyteettömyys tarkoittaa ei omaa etua, hyötyä tai muuta ei-itsekkäitä tarkoitusperiä tavoittelematonta, epäitsekästä, puhdasta ja vilpitöntä.


Varmaankin kaikki ovat käyttäytyneet lapsi-vanhempi suhteessa niin, että olemme tarjonneet lapselle jotain, jotta hän tekisi asioita tietyllä tavoin. Lapsilta odotetaan tietynlaisia asioita esim. harrastuksen suhteen, työn suhteen tai opiskelujen suhteen - pitäisi olla jotakin, ainakin vanhempien mielestä. Jos näin ei tapahdu, niin petytään. Tai on tapauksia, jossa "lapsi" ei ole ollut tietynlainen esim. seksuaaliselta suuntautumiseltaan, niin vanhemmat ovat saattaneet hylätä hänet. Tässä tapauksessa vanhemmat ovat siis rakastaneet lastaan ehdollisesti. Vanhemmat saattavat sanoa lapsilleen, että olet liikaa sitä, tai liian vähän tätä. Yleensä nämä liittyvät juuri koulutukseen tai työhön. Lapsesta pitäen meille opetetaan jo ehdollistumista useissa eri asioissa. Miksi ei voi vain olla pyyteetöntä rakastamista ja välittämistä alusta lähtien? Vastaukset saattavat olla peräisin meidän omasta historiastamme tai jopa sielun suunnitelmastamme. Vanhemmat eivät tiedä mikä lapsen oma "sielun suunnitelma" on. Toiseksi yleensä näihin liittyy tietyn haasteen tai kokemuksen antaminen molemmin puolin. Jos vanhemmat esim. vaativat jotain tiettyä asiaa, niin voi olla, että lapsen sielun suunnitelman yksi haaste tai kokemus on oppia tekemään omia päätöksiään asioistaan. Tällöin tulisikin muistaa juuri tuo pyyteettömyys toisia kohtaan.


Työpaikoilla tehdään töitä ja siitä maksetaan palkkaa sopimuksen mukaisesti. Mielenkiintoista tässä on se, että meillä on ihan oikea sopimus, paperilla ja kaksinkertaisesti allekirjoitettuna. Nykypäivänä sopimuksia tehdään monenlaisia ja tuntuu siltä, että kun sopimuksia on tehty ihan kirjallisesti, niin niitä voidaan helpommin purkaa, kuin että tehtäisiin vain töitä ja saataisiin palkkaa. Jos ihmiset pettyvät kirjallisiin sopimuksiin, niin nehän voidaan purkaa vain sillä syyllä, että asiat eivät menneet niin, kuin sopimuksessa lukee. Onko kyseessä pelolla ajateltu toimi? Pitää tehdä sopimus, kun pelkää jotakin? Työntekijät pelkäävät rahan puolesta ja työnantajat taas, ettei joku kykene tekemään tiettyä työtä, kuin on tarkoitus. Kornia tässä koko ajattelumaailmassa on se, että joku haluaa tehdä jotain tiettyä työtä ja joku haluaa palkata tietyn henkilön. Jos tulee pettymys puolin ja toisin, niin se on "tack och adjö". Jos työnantaja palkkaa jonkun henkilön töihin, niin eikö se ole hänen vastuullaan selvittää, kykeneekö ihminen tekemään ko. työtä? Kenen vika se sitten onkaan, jos joku ei kykenekään? Työntekijän vastuulla on miettiä jo ennen kuin edes hakee töitä, haluaako, kykeneekö ja jaksaako hän tehdä tiettyä työtä. Jos päästään yhteisymmärrykseen työnteosta, niin silloinhan kaikki on hyvin.



Itse huomasin työtä tehdessäni, että haluan todella tehdä sellaisia asioita, joita rakastan ja vielä sellaisten ihmisten kanssa, jotka siitä nauttivat. Toki näissäkin asioissa on sopimus, mutta se on tehty rakkaudella, ei pelolla, niin että menettäisin jotain. Aikoinaan sain lähteä yt:n kautta, jonka syyn ymmärrän vasta nyt, usean vuoden jälkeen. Sielun suunnitelmassa oli hakea tietty kokemus tietyltä alalta ja se täyttyi. Nyt on aika siirtyä "oikeaan" työhön, ihmisten auttamiseen, tässä kaikessa kaaoksessa. Työhön, joka antaa sen kokemuksen ja tyydytyksen sielun sisimmälle, ei egolle.


Kaikkien suurin ongelma pyyteettömyydessä ovat siis ihmissuhteet. Ihmissuhteita voivat olla ns. kaverisuhteet tai parisuhteet (lapsisuhteet ovat erilaisia). Parisuhteessa kaksi ihmistä rakastuu keskenään. He vannovat rakkauttaan toisilleen ensin sanoin ja teoin. Mitä tähän liittyy? Tähän liittyy suuri olettamus aina toiselta osapuolelta. Jos mies sanoo naiselle, minä rakastan sinua, eikä nainen sanokaan sitä takaisin, niin olettamus on, ettei nainen rakasta miestä ja mies pelkää menettävänsä naisen. Tällöin mies kokee, että rakkaussuhde on epäonnistunut. Onko se? Kuvitellaan ettei rakkaussuhde ole tuottanut sellaista tulosta, kuin osapuolet ovat aiemmin "sopineet" sanattomasti. Tosiasiassa, todennäköisesti suhteeseen on alettu jo alun perin vääristä syistä. Siis ryhdytään suhteisiin syistä, jotka eivät edistä niiden säilymistä. Monet ihmiset ovat ihmissuhteissa sen vuoksi, että niistä hyötyy enemmän, kuin niihin voi antaa. Pyyteettömässä ihmissuhteessa suhteen tarkoitus voisi olla, että päätät, minkä osan itsestäsi haluat toiselle antaa, ei se, minkä osan toisesta ihmisestä voit saada ja pitää. Älkää hankkiko toista ihmistä täydentämään itseänne, vaan jakamaan oman itsensä täydellisyys. Me kaikki olemme jo täydellisiä ilman toista.



Pahin voi tapahtua siinä vaiheessa, kun parisuhteesta tehdään sopimus - avioliittosopimus. Kaikki on paperille merkitty, allekirjoitettu ja sen sinetöi pappi pyhänä sopimuksena. Tämän jälkeen se vielä arkistoidaan kassakaappiin. Taas on tultu pisteeseen, jos ja, kun toisille tuotetaan pettymys ja molemmat yrittävät toimia, niin kuin heiltä odotetaan, kunnes se ei enää onnistu. Ei pystytä enää noudattamaan toisen muodostamaa kuvaa itsestä eikä täyttämään niitä rooleja, joihin sopimuksellisesti ennalta määrättiin. Harmi ja kiukku heräävät ja sopimus puretaan yhdellä valkoisella ohuella paperilla. Avioliittosopimusta pidetään pyhänä. Mikään täällä ei ole sen pyhempää kuin toinenkaan. Parisuhde sellaisenaan on jo pyhä, siihen ei tarvita pappia, kirkon lupaa eikä todisteluja. Siinä mennään jo pöpelikköön.

Paradoksi onkin, ettei kukaan tarvitse toista ihmistä kokeakseen täydellisesti kuka on ja, ilman toista ihmistä kukaan ei ole mitään, ainakaan omasta mielestä.


Onko sillä väliä mitä toinen sanoo, ajattelee, odottaa tai suunnittelee? Väliä on vain sillä mitä itse olet suhteessa kaikkeen ympärilläsi. Sama koskee muiden ihmisten mielipiteitä itsestäsi.

Voidaanko tätä oppia viedä kaikkiin suhteisiin? Suhteisiin lapsiin, vanhempiin ja työsuhteisiin?

Pyyteettömyyttä voidaan myös nähdä kaikissa suhteissa. Rakastakaa lapsianne ja vanhempianne ehdoitta, olivatpa he millaisia vain.


Tehkää sellaisia töitä ja asioita elämässänne mitä rakastatte. Toki työstä saa ottaa palkkaa ja pitääkin. Jos palkkaa ottaa työstä mitä ei halua tehdä, loppuu sopimus varmasti jossain vaiheessa.

Itse olen käynyt läpi kaikki yllä mainitut suhteet ja voisin sanoa, että juuri kuvatuilla tavoilla asiat ovat menneet. Mitä näistä voisimme oppia?


Pyyteettömyydestä huima tarina jälleen oikeasta elävästä elämästä: Kirjoitin sosiaalisen median päivityksen 27.10.2020 koskien elämän ohjausta ja luottamusta henkimaailmaan. Kirjoituksessa kerroin, että luottakaa täysillä henkimaailman viesteihin, sillä ne ovat ainoastaan ja vain pyyteetöntä rakkautta ja apua. Ei ole pimeitä voimia tai pahoja asioita heidän takanaan.


Henkimaailma ilmoitti minulle lokakuussa 2020, että minun tulee jättää yritykseni kaikki maksavat asiakkaat pois. Minun kuuluisi vain kirjoittaa blogitekstejä. Henkimaailma ilmoitti samalla, että älä huolehdi raha-asioista, he varmistavat, että saat tarpeeksi rahaa elämiseen ja laskujen maksamiseen. Kaikki tämä tuntui täysin järjettömältä, järjellä ajatellen. Koska tiedän ja tunnen jo niin hyvin henkimaailman, niin kannatta luottaa mitä ohjeita sieltä tulee. Luovuin siis kaikista maksavista asiakkaistani lokakuussa. Tiesin, että lokakuu menee vielä rahallisesti hyvin, koska sain laskuttaa tietyt asiakkaat. Marras-joulukuu olikin sitten arvoitus. Luotto henkimaailmaan silti oli täysin 100%. 3.11 katsoin tiliotettani ja tilille oli entinen asiakkaani siirtänyt rahaa 1200€. Soitin hänelle, että mitä ihmettä. Asiakkaani totesi, että oli tullut virhe eikä ollut pitänyt siirtää rahoja tililleni vaan toisen henkilön tilille.. Asiakas totesi tämän jälkeen "koska olit auttanut minua syyskuussa ja olin säästänyt 2000€ rahaa, niin sinulle kuuluu palkkioksi 1200€ eikä tarvitse palautta sitä". Olinpahan taas jälleen kerran "haavi" auki, että mitä?!


Jälkeenpäin ajattelin pyytettömyyttä ja luottamusta henkimaailmaan ja kaikkeen. Tässä koko tapauksessa kaikki oli pyyteetöntä rakkautta, kaikilla tavoin. Samoin luottamus henkimaailmaan ja siihen, mitä ohjeita he antavat. Itse en löydä tästäkään tapauksesta mitään pahuutta, pimeitä voimia enkä negatiivista energiaa. Luottakaa hyvät ihmiset, luottakaa. Ei ole kuin rakkaus, pyyteetön sellainen. Jos itse teette asioita sydämestä ja rakkaudesta, niin se tulee takaisin moninkertaisesti. Näin olen kokenut sen moneen kertaan.



Rakasta itseäsi sellaisena kuin olet.

Tee sellaisia asioita, joita rakastat.

Luo suhteita sellaisiin ihmisiin, jotka oikeasti vievät sinua henkisesti eteenpäin.

Älä halua mitään- anna mitä sinulla on annettavaa.

Rakkaudella,


Janne




  • Facebook
  • Instagram
  • YouTube
Tilaa uutiskirje

Kiitos! Olet onnistuneesti tilannut uutiskirjeen! :)